Viikonlopun hulinaa

Kyllä viikonloppu taas vierähti nopeasti. Hyvä, että sen makuun edes kerkesi päästä. Miehellä oli pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaana. Saimme poikien kanssa viettää aikaa yhdessä. Tämä on todellakin harvinaista herkkua meidän perheessä, koska miehellä on niin vaihtelevat työajat (ajaa ambulanssia).

Lauantaina päätimme lähteä kävelemään Kuopion, Saaristokaupunkiin. Alueena kyseinen paikka on aivan mahtava, ja kukapa ei nauttisi lämpimästä syyssäästä Kallaveden äärellä. Pojatkin nauttivat kävelyreissusta. Pienempi pojista nukkui tyytyväisenä rattaissa ja isompi katseli maisemia sporttipullosta vettä nauttien.

Näitä maisemia nauttien, aika vierähti hyvinkin nopeasti. Kävelyreissumme kesti hyvät 2h. Olimme jo miehen kanssa aikaisemmin puhuneet, että meidän aikuisten oma kahdenkeskinen aika on todella vähäistä nykyään. Miehen työ on hyvin iltapainotteista, joten välillä tuntuu, että tervehdimme toisiamme kaaressa: "Huomenta, Hei,hei tai Moi.." Miestä välillä tuskin näkee ja itsestä tuntuu välillä ihan yh-äidille (nostan siis hattua kaikille yh-äideille, kaikki arvostus teille).

Päätimme hiukan piristää arkeamme ja kävimme yhdessä elokuvissa. Pojat menivät vanhempieni luokse hoitoon. Elokuva oli sen verran suosittu, että emme päässeet edes vierekkäisille paikoille istumaan. Mieheni istui kyllä samalla rivillä, mutta meidän välissä oli usea penkkiväli. Oli aika huvittavaa.

Mennään yhdessä, mutta erikseen elokuviin. Tästähän voisi nousta uusi trendi! Istutaan nyt sitten muiden pariskuntien kanssa ja katsellaan komediaa yksinään hekotellen. Hetken päästä en kyllä edes huomannut istuvani yksinään. Elokuva oli sen verran viihdyttävä (Millerit). Elokuvan loputtua, kumpikin oli samaa mieltä, vierekkäin olisi elokuva varmasti tuntunut huomattavasti hauskemmalta.

Satamassa olisi ollut Albatrossi- ravintolan kaudenpäättäjäiset ja ilotulitus. Olisi ollut mukava käydä pyörähtämässä maisemareittiä mummolaan, mutta päätimme kuitenkin mennä suoraan sinne. Ikävä poikia oli jo kova. Ihana saada hetki omaa aikaa, mutta sitten, kun sitä omaa aikaa saa, iskee jo ikävä. Sitähän se on.

Isompi poikani oli sotkenut mummolan täysin, eikä sekään tullut yllätyksenä. Mummoa ja ukkia nauratti, että pyörremyrsky kävi kylässä. Pojat nukahtivat heti, kun autoon pääsivät. Oli sen verran rankka päivä.

Sunnuntai oli aika kiireinen. Poikien hoidon lisäksi, aamu meni kotia siivotessa. Iltapäivällä tein muutamalle tytölle kestoripsiin huollot. Tyttyväisiä tyttöjä taas kerran. olen tehnyt kestoripsiä nyt hiukan yli vuoden, ja kyllä voin tyytyväisenä sanoa, että kyllä minä jotain osaan tehdä. Kaikki se ahkeruus ja harjoittelu kannatti.

Nyt tästä postauksesta taisi tulla pienoinen romaani, mutta sellainen oli kiireinen viikonloppu.

Hiljaisen illan jorinoita

Tänään aamuni alkoi loistavasti. Mieheni meni tänään iltavuoroon ja antoi minun nukkua univelkaani pois. Jokaisen pienen laspsen tai pienten lasten vanhemmat ymmärtävät varmasti, kuinka uuvuttavaa ja väsyttävää lapsiperheen arki välillä osaa olla. Pieni univelan tasaaminen saa elämän tuntumaan taas ihanalle.

Omat pienet poikani ovat aivan ihania ja rakastan heitä yli kaiken, mutta minun on myönnettävä, että he eivät ole aivan helpoimmasta päästä. Pieni, mutta iso 16kk poikani on erittäin vilkas tapaus. Hänellä on ollut uhma jo kuukauden päivät ja loppua ei ole näkyvissä. Kaikki pitäisi tehdä itse ja, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, niin huutokin on sen mukaista. Välillä huutamiseen ja kiukkuiluun väsyy varsinkin, jos asunnossa on vielä pikku kakkonen, joka huutaa ja kaipaa äidin huomiota yhtä paljon kuin isompikin haluaisi. Onneksi pienempi pojista on paljon rauhallisempi luonteeltaan, mutta kun hätä iskee, niin palvelua täytyy saada just, nyt ja heti. Ei siis kohta, vaan juuri NYT!

Viikonloppuna tuntui, että yösyötöt saivat otteen minusta ja en saanut nukuttua tarpeeksi. Olin lauantaina aivan totaalisen uupunut ja se myös paistoi olemuksesta. Tuntui, että oli ihan henkinen krapula ja tuntui, että minusta on kaikki mehut imetty irti.

Rakas lapsuuden ystäväni, joka on minulle ollut aina se lähin ja paras ystäväni jo melkein 24 vuoden ajan, pyysi minua lauantaina ulos syömään. Hän halusi tarjota minulle menneen syntymäpäiväni kunniaksi (joka tosin oli jo elokuussa) päivällisen. Ihanaa oli hiukan laittautua ja rentoutua hyvässä seurassa. Näitä ihania meikkaus hetkiä kaipaan arjessa. Tykkään laittautua ja harmikseni minulla ei aina ole aikaa tai jaksamista laittautua joka päivä, joten niitä hetkiä osaa arvostaa eri tavalla, kun aikaa jää itselleni.

Tässä on nopeasti näpsästy kuva lauantailta.

Meikki oli hyvin nopeasti tehty ja siihen ei tarvittu monia tuotteita.

Meikki:

* Itse tehty CC-voide (jos haluatte nähdä ohjeen, voin tehdä siitä erillisen postin. Vinkatkaa halukkuus viestinä)
* Vaalean ruskeaa luomiväriä, 28 neutraali luomiväripaletista
* Mustaa luomiväriä silmän ulkonurkkaan tehosteeksi, sama paletti
* Valkoista luomiväriä kulmaluulle, sama paletti
* Musta nestemäinen rajausväri
* Ripsiväri, musta, Loreal
* Poskipuna, Nars - Orgasm
* Huulipuna, NYX - Real Nude ja päällä hiukan BeautyUK huulipunaa Nude sävyssä

Taustalla kuuluu ähinää ja kutsuhuuto taitaa kohta alkaa, joten seuraavaan kertaan!

Hehkeitä aamuja

Heräsin aamulla silmät ristissä. Pieni 10 viikkoinen poikani äheltää sängyssä ja vaatii syömistä. Nostan pojan viereeni, jotta saisin hiukan vielä levätä. Eilisellä lääkärikäynnillä selvisi, että oikeassa rinnassani on rintarauhasen tulehdus, joten imettäminen tekee hiukan kipeää. Jatkan silti.

Kuulen toisessa huoneessa pölinää. Pieni 15kk poikani heräilee aamuun huudellen "Pii-paa, pii-paa". Hetken päästä poikani kärsivällisyys loppuu ja kuulen käskevään sävyyn huudon, että : "äiti tule ja pelasta minut sängystä pois".

Päiväni alkaa melkein joka aamu samalla tavalla. Väsyneenä, silmät ristissä, mutta nautin väsymyksestä huolimatta joka hetkestä. Elämäni on yhtä kaaosta, mutta ihanaa. Kotini on aina, kuin pommin jäljiltä, mutta se kuuluu lapsiperheen elämään, tai niin ainakin uskottelen itselleni.

Pidän kaikesta kimaltavasta ja ihanista tavaroista, mutta sitä ei ehkä päälle päin uskoisi, kun katsoo minua hiekkalaatikolla, likaisissa ja hiekkaisissa vaatteissa. Päivässä koetan pyhittää itselleni edes sen pienen hetken, että voin meikata ja laittautua, jotta tunnen itseni mukavalle. Tämäkään ei ole tarpeellista, sillä pystyn lähtemään ulos ilman laittautumista. Olenhan kuitenkin "kiireinen äiti", tai ainakin luulen olevani.

Minulla oli ennen blogi, mutta olin liian kiireinen pitämään sitä. Elämässäni oli kiireitä, jonka vuoksi blogin pitäminen jäi. Tänään ajattelin alkaa päivittämään blogiani, mutta yllätyksekseni blogini oli poistettu (glitzandglam.sosblog.com). Nyt aloitan siis puhtaalta pöydältä ja se tuntuu ihan hyvältä.

Tähän blogiin on tarkoitus kertoa mietteitä ja aatteita äidin näkökulmasta, kauneudesta ja ehkä hiukan askarruksistakin.