Heräsin aamulla silmät ristissä. Pieni 10 viikkoinen poikani äheltää sängyssä ja vaatii syömistä. Nostan pojan viereeni, jotta saisin hiukan vielä levätä. Eilisellä lääkärikäynnillä selvisi, että oikeassa rinnassani on rintarauhasen tulehdus, joten imettäminen tekee hiukan kipeää. Jatkan silti.
Kuulen toisessa huoneessa pölinää. Pieni 15kk poikani heräilee aamuun huudellen "Pii-paa, pii-paa". Hetken päästä poikani kärsivällisyys loppuu ja kuulen käskevään sävyyn huudon, että : "äiti tule ja pelasta minut sängystä pois".
Päiväni alkaa melkein joka aamu samalla tavalla. Väsyneenä, silmät ristissä, mutta nautin väsymyksestä huolimatta joka hetkestä. Elämäni on yhtä kaaosta, mutta ihanaa. Kotini on aina, kuin pommin jäljiltä, mutta se kuuluu lapsiperheen elämään, tai niin ainakin uskottelen itselleni.
Pidän kaikesta kimaltavasta ja ihanista tavaroista, mutta sitä ei ehkä päälle päin uskoisi, kun katsoo minua hiekkalaatikolla, likaisissa ja hiekkaisissa vaatteissa. Päivässä koetan pyhittää itselleni edes sen pienen hetken, että voin meikata ja laittautua, jotta tunnen itseni mukavalle. Tämäkään ei ole tarpeellista, sillä pystyn lähtemään ulos ilman laittautumista. Olenhan kuitenkin "kiireinen äiti", tai ainakin luulen olevani.
Minulla oli ennen blogi, mutta olin liian kiireinen pitämään sitä. Elämässäni oli kiireitä, jonka vuoksi blogin pitäminen jäi. Tänään ajattelin alkaa päivittämään blogiani, mutta yllätyksekseni blogini oli poistettu (glitzandglam.sosblog.com). Nyt aloitan siis puhtaalta pöydältä ja se tuntuu ihan hyvältä.
Tähän blogiin on tarkoitus kertoa mietteitä ja aatteita äidin näkökulmasta, kauneudesta ja ehkä hiukan askarruksistakin.
