Viikonlopun hulinaa

Kyllä viikonloppu taas vierähti nopeasti. Hyvä, että sen makuun edes kerkesi päästä. Miehellä oli pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaana. Saimme poikien kanssa viettää aikaa yhdessä. Tämä on todellakin harvinaista herkkua meidän perheessä, koska miehellä on niin vaihtelevat työajat (ajaa ambulanssia).

Lauantaina päätimme lähteä kävelemään Kuopion, Saaristokaupunkiin. Alueena kyseinen paikka on aivan mahtava, ja kukapa ei nauttisi lämpimästä syyssäästä Kallaveden äärellä. Pojatkin nauttivat kävelyreissusta. Pienempi pojista nukkui tyytyväisenä rattaissa ja isompi katseli maisemia sporttipullosta vettä nauttien.

Näitä maisemia nauttien, aika vierähti hyvinkin nopeasti. Kävelyreissumme kesti hyvät 2h. Olimme jo miehen kanssa aikaisemmin puhuneet, että meidän aikuisten oma kahdenkeskinen aika on todella vähäistä nykyään. Miehen työ on hyvin iltapainotteista, joten välillä tuntuu, että tervehdimme toisiamme kaaressa: "Huomenta, Hei,hei tai Moi.." Miestä välillä tuskin näkee ja itsestä tuntuu välillä ihan yh-äidille (nostan siis hattua kaikille yh-äideille, kaikki arvostus teille).

Päätimme hiukan piristää arkeamme ja kävimme yhdessä elokuvissa. Pojat menivät vanhempieni luokse hoitoon. Elokuva oli sen verran suosittu, että emme päässeet edes vierekkäisille paikoille istumaan. Mieheni istui kyllä samalla rivillä, mutta meidän välissä oli usea penkkiväli. Oli aika huvittavaa.

Mennään yhdessä, mutta erikseen elokuviin. Tästähän voisi nousta uusi trendi! Istutaan nyt sitten muiden pariskuntien kanssa ja katsellaan komediaa yksinään hekotellen. Hetken päästä en kyllä edes huomannut istuvani yksinään. Elokuva oli sen verran viihdyttävä (Millerit). Elokuvan loputtua, kumpikin oli samaa mieltä, vierekkäin olisi elokuva varmasti tuntunut huomattavasti hauskemmalta.

Satamassa olisi ollut Albatrossi- ravintolan kaudenpäättäjäiset ja ilotulitus. Olisi ollut mukava käydä pyörähtämässä maisemareittiä mummolaan, mutta päätimme kuitenkin mennä suoraan sinne. Ikävä poikia oli jo kova. Ihana saada hetki omaa aikaa, mutta sitten, kun sitä omaa aikaa saa, iskee jo ikävä. Sitähän se on.

Isompi poikani oli sotkenut mummolan täysin, eikä sekään tullut yllätyksenä. Mummoa ja ukkia nauratti, että pyörremyrsky kävi kylässä. Pojat nukahtivat heti, kun autoon pääsivät. Oli sen verran rankka päivä.

Sunnuntai oli aika kiireinen. Poikien hoidon lisäksi, aamu meni kotia siivotessa. Iltapäivällä tein muutamalle tytölle kestoripsiin huollot. Tyttyväisiä tyttöjä taas kerran. olen tehnyt kestoripsiä nyt hiukan yli vuoden, ja kyllä voin tyytyväisenä sanoa, että kyllä minä jotain osaan tehdä. Kaikki se ahkeruus ja harjoittelu kannatti.

Nyt tästä postauksesta taisi tulla pienoinen romaani, mutta sellainen oli kiireinen viikonloppu.