Päiväunia, päivähaaveita ja iloisia uutisia

Oi tätä suloisuuden ilohetkeä. Pikkuiset ovat yhtäaikaa päiväunilla. Tätä voi jo kutsua harvinaiseksi herkuksi. Yleensä toinen nukahtaa aikaisemmin, kuin toinen. Itselle ei jää yleensä, kuin 15 minuuttia, kestävä huokaisu hetki. Siinä ei edes kerkeä kahvia keittää ja istahtaa takapuolelleen sohvalle. Tänään kuitenkin pikkuiset nukahtivat melkein yhtäaikaa. Minulle jää siis hyvä hetki aikaa istahtaa aloilleen ja kirjoittaa tänne ajatuksiani. Marvelous!

Olen jo hetken aikaa haaveillut tälläisistä hetkistä. Saada pientä omaa aikaa näin päivä aikaan. Hermot lepää ja sit jaksaa taas. Joka äidin unelma! Mieheni oli kolme ihanaa päivää vapaalla. Pojat käyttivät koko tuon ajan hyödyksi, huutamalla. Kyllä oli ihanat kolme päivää. Pojat osoittivat isälle ehkä hiukan oudolla tavalla, kuinka kivaa on, kun olet kotona. No tosiasia on, että pojat kaipaavat isäänsä hyvinkin paljon. Saattaa välillä mennä useampiakin päiviä, että he näkevät isäänsä. Isän aikataulut ei aina mene yksiin, poikien nukkuma-aikataulun mukaan. Isän työ pimpulanssimiehenä on rankkaa. Varsinkin itselle. Puolisoa näkee kurvissa ja itselle jää taloushoidettavaksi.

Onneksi sentään miehen työ on iltapainotteista, joten kerkeemme viettää aikaa yhdessä aamuisin. Ihanaa aloittaa päivä yhdessä juomalla aamukahvit, ja turista edellisen päivän kuulumisista tai ihan muuten vaan höpistä, niitä näitä.

Itse kaipaan päivällä sitä omaa aikaa, että kerkeäisin hiukan ehostautua. Se ei ole nautinnollista, kun pikku kötöset kurottautuvat oikealta, ja vasemmalta puolelta meikkipöytääni kohti. Pikkumies koettaa vetää, kaikki käsiin saatavat esineet lattialle. Yleensä tämä juoksuhippa leikki on kivaa. Napataan joku tavara pöydältä ja juostaan karkuun tosi kovaa, ettei äiti saa kiinni. Mutta, jos kiinni jäädään, niin tavarat pitää heittää käsistä, mahdollisimman kauas. Periaate on, että jos en minäkään saa esinettä itselle, niin ei saa muuten äitikään, sitä takaisin, huoh! Monet neuvottelut olemme käyneet läpi minun meikeistä. Jotenkin poikani on viehättynyt Loreal Lash Stiletto ripsiväriin. Mikä lieneen siinä on, niin ihanaa, mutta se on ainakin kerran, jos ei kaksikin kertaa saatava napattua pöydältä.

Minun meikkipöytäni on, kuin aarrearkku. Sieltä löytyy, vaikka mitä ihanaa. Milloin pojallani on kädessä siveltimiä, ja milloin kauhulla katson, kun poikani juoksee joku meikkikynä kourassa. Keväällä tapetoimme asuntomme vaaleilla tapeteilla. Olikohan se ihan loppuun mietitty sävy! Haha.

Ihana pikku vesseli hän on. Onhan ne kiinnostavia esineitä, kun äitikin on niin kiinnostunut niistä. Ihan ymmärrettävää. Odotan innolla milloin poikani löytää huulipunani. Sitä sotkua en halua olla todistamassa. Tai ainakaan siivoamassa. Varmaan itku pääsisi.

Mutta, asiasta moottorisahaan. Lisäsin tuonne sivupalkkiin eilen linkin huutonet sivustolle. Sieltä löytyy tämän hetkisiä avoimia kohteita. Sieltä löytyy kolmet hapsulliset bikininyläosat, täysin uusia kaikki. Sivellin, joka muistuttaa paljon MAC 224 sivellintä. Pikkujoulumekkoihin sopivia olkaimettomia/takaosattomia liivejä, nekin täysin uusia. Sekä 10kpl pakkaus tekoripsiä. Lisää tuotteita on sinne tulossa.

Eilen sain ilosia uutisia ja minut hyväksyttiin CherryCulture.com sivuston affiliate ohjelmaan. Eli, jos kyseisen sivuston kautta haluatte tehdä ostoksia, niin klikatkaa linkkiä. Tämä on hyvä tapa tukea minua. Toki ei ole pakollista, mutta tämä mahdollistaa monien eri tuotearvosteluiden tekemistä, ja tukee blogini jatkuvaa kehitystä.

Kutsuhuuto käy. Pienempi herää syömäpuuhiin. Joten ensikertaan!