Lauantaina oli kommenttikilpailun arvonta, ja tein siihen kivan Minni Hiiri meikkilookin. Lookin söhersin kirjaimellisesti 5 minuutissa, ja tulos oli sen näköinenkin. Ajattelin ihan vaan testata kyseistä meikkilookkia, kun näin kivan kuvan netissä, että joku oli lastenkutsuille tehnyt sellaisen meikkilookin.
Lauantai-iltana oli sitten meillä tyttöporukalla kokoontuminen. Emme ole pitkään aikaan kokoontuneet yhteen juhlimaan, näin "mammojen" kesken. Kävimme samalla ystävän joka vuotisessa Halloween-juhlassa, johon hän aina tekee todella hienoja koristeita. Asunnossa oli mm. hauska päätön ruumis.
Kyllä meikkaaminen ja valmistautuminen kiireessä on kamalaa. Pikku poikani, joka on 17kk vanha, on yksi hulivili. Yritin kovasti meikata, mutta poikani oli toista mieltä. Hän varasti minun meikkejä ja minä tietenkin juoksin hänen perässä, ettei hän meikkikynillä piirrä valkoiseen tapettiin. Näin jälkikäteen on monesti miettitty, olikohan valkoinen tapetti sittenkään ihan fiksu vaihtoehto..
Kyllä oli kaaosmainen parituntinen. Mielessäni oli ensin, että kuvaisin meikkivideon valmistautumisesta, mutta eihän siitä olisi tullut mitään, kun kokoajan piti poikaa samalla vahtia. Kyllä olen monesti päivitellyt, että onneksi poikani versioita on vaan yksi. Entäs, jos niitä olis kaksi, huhhu. Pieni 4,5kk poikani vaati vielä samaan aikaan huomiota ja halusi rintaa (imetän vielä) ja tuntui, että en selviä ovesta ikinä ulos.
Meikkini oli violetin erisävyissä ja luomelle laitoin pieniä mustia ja pinkkejä swarovski kiviä.
Ystäväni olivat jo kerenneet mennä vanhemmilleni odottamaan minua, koska juhlat olivat samassa kaupunginosassa missä vanhempani asuvat. Suurella työllä ja vaivalla pääsin ovesta ulos, mutta tavaroiden kantaminen ja pojat kainalossa käveleminen portaita alas on helpommin sanottu, kuin tehty. Oi jummi jammi, mikä ihanuus olis hissitalo, mutta eihän meidän talossa sellaista luksusta ole. Onneksi ei ole kuin kolme kerrosta.
No lopulta sitten pääsin vanhempieni luokse ja pääsimme tyttöjen kanssa lähtemään eteenpäin. Nämä minun tytöt ovat todella tärkeitä ihmisiä minulle. Olen tuntenut ne lapsuudesta asti. Asuimme osan kanssa samassa pihassa "Smurffi kylässä" Neulamäessä ja osa asui ihan vieressä. Vanhempani asuvat edelleen siellä. Olen tuntenut nämä ihmiset 6-vuotiaasta asti. Parhaan ystäväni kanssa olen tuntenut 24-vuotta. Hassua, että vanhempamme asuvat vieläkin samassa pihassa, ja hauskaa on välillä osua samaan aikaan kylään omien vanhempien luokse. Tulee vieläkin sama olo, kun menee toisen oven taakse, että "Voitko sinä olla taas tänään?".
Mutta, palatakseni juhliin, että hauskaa oli. Tosin minun piti vielä käydä vaihtamassa kengät kotona. Korkokenkäni oli mennyt rikki pohjasta. En tajunnut kokeilla kenkiä kotona ennen lähtöä. Kengän tukirauta oli noussut pohjasta ylös ja se hankasi ikävästi jalkapohjaani. Onneksi en maksanut kengistä paljoa, joten ei harmita heittää niitä roskiin. Ostan sitten uudet tilalle. Lapsuudenystävä oli miehensä kanssa tulossa käymään Halloween bileissä, niin sain häneltä kyydin kotio.
Illalla rakas mieheni vei äänekkään tyttöseurueen kaupungille. Onneksi meillä on tila-auto, niin kaikki mahtui kyytiin. Kävimme tyttöjen kanssa kunnolla tanssimassa ja kyllä jalat huutaa hoosiannaa. Oli sen verran hauskaa.
Aamulla mieheni lähti töihin ja kävin itse hakemassa pojat kotio. samalla tuli hyvä aamulenkki tehtyä. Kyllä olo on väsynyt. Palkitsin itseni ja poikani mäkkärissä käynnillä. Pienempi pojista nukkui hyvät 3h unet ja, kun vihdoin sain isomman pojan nukkumaan, niin pienempi päätti herätä. Huoh, noh tälläistä se äidin rooli on. Nukutaan sitten, kun pystytään. Milloinkahan sekin aika sitten on.
Katsellaan taas millaista seikkailua on luvassa ensiviikolla.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti